Dan Therakin

Nimi: Aedan Therakin
Kutsumanimi: Dan
Ikä: 25-vuotias
Syntymäpäivä: 20. cevakuuta 497 jms.
Sukupuoli: Mies
Laji: Ihminen
Ammatti: Sotilaslähetti/vakooja

Luonne
Ystävällinen hymy ja sydämellinen nauru ovat asioita, jotka on helppo houkutella esiin tästä maailmaa pilke silmäkulmassa katsovasta nuoresta miehestä. Dan on hyvin energinen, ja hänen optimistinen elämänasenteensa antaa hänestä helposti iloisen ja huolettoman vaikutelman. Vaikka hän onkin jo kasvanut pois lapsuusajan vallattomuudestaan, ei se tarkoita Danin kokonaan luopuneen poikamaisesta kujeilusta vielä nykyäänkään.
Danilla on myös rutkasti huumorintajua, eikä hänellä ole tapana ottaa asioita turhan vakavasti. Hän on luonteeltaan varsin rento ja sopeutuvainen, sekä häneen on hyvin helppo tutustua. Joskus voi myös tuntua siltä, että hän rakastaa aivan liikaa omaa ääntään, ja hänen juttuja kuunnellessaan on myös välillä vaikea erottaa totuuden ja tarun rajat. Danilla on toisinaan myös tapana liioitella tai kaunistella asioita, mutta hän ei tee niin koskaan suoranaisesti valehdellakseen, vaikka se voikin siltä usein vaikuttaa. Hän osaa olla myös hyvin hurmaava ja hän kiusoittelee mielellään muita, haluamatta kuitenkaan varsinaisesti olla loukkaava.

Kohteliaisuus ja uskollisuus ovat piirteitä, joita Dan pitää suuresti arvossa, ja joita hän itsekin hyvin pitkälle noudattaa. Hän myös kunnioittaa ylempiään ja on erityisen luotettava, sillä Dan ei pelkää laittaa omaa henkeään alttiiksi, mikäli tilanne sitä vain häneltä vaatii. Sanansa mittaisena miehenä hän pyrkii aina toimimaan lupaustensa mukaisesti ja hän osaa myös myöntää virheensä vaikeissakin tilanteissa.
Dan on myös hyvin miellyttämishaluinen ja jos vain mahdollista, hän yrittää aina selvittää konfliktit mieluiten puhumalla. Hänen liukas kielensä tosin voi yhtä helposti selvittää ongelmat kuin luoda niitä. Danilla on valitettava tapa päästellä joskus suustaan varsinaisia sammakoita niitä tarkoittamatta, sillä hän ei ole aivan niin ymmärtäväinen muita kohtaan, kuin voisi toivoa. Koska Danin elämän tärkein henkilö on Dan itse, on hänellä joskus vaikeuksia ymmärtää, etteivät kaikki aina ajattele kaikesta samalla tavoin kuin hän. Kärsivällisyys ja kuuntelutaitokaan eivät varsinaisesti ole tämän vilkkaan miehen vahvoja puolia, mutta hän on aina valmis auttamaan kykyjensä mukaan, mikäli joku apua tarvitsee.

Dan ei ole koskaan pelännyt näyttää tunteitaan ja hän on muutenkin varsin suorapuheinen ihminen. Hän osaa ilmaista mielipiteensä ja tulee myös varmasti kuulluksi, mikäli hän tuntee kohdanneensa vääryyttä. Vaikka Dan vaikuttaakin yleensä varsin vilpittömältä, osaa hän tarpeen tullen myös valehdella varsin sujuvasti. Valehtelu ei lainkaan tuota hänelle tunnontuskia, mikäli se vain auttaa häntä pääsemään päämääräänsä. Danilla on myös varsin vilkas mielikuvitus ja yhdessä nopean älynsä kanssa hän kykenee helposti keksimään lyhyessä ajassa täysin vakuuttavan selityksen typerämmästäkin aiheesta.
Lähes luontaisen pokerinaamansa myötä Dan on valitettavasti kehittänyt mieltymyksen uhkapeleihin. Tavallisesti hän pärjää vikkelien sormiensa ansiosta korttipeleissä varsin hyvin, vaikkeivät hänen taitonsa vedäkään vielä vertoja kovimmille korttihaille. Se ei kuitenkaan estä häntä aina yrittämästä, mistä johtuen hän saattaakin jo seuraavassa hetkessä menettää kaikki illan aikana tienaamansa kolikot. Vaikka tavallisesti Dan pyrkii pitämään rahankäyttönsä kurissa uhkapelien aikana, ajautuu hän toisinaan turhankin helposti ylittämään itselleen asettamansa rajat ja katumaan koko hommaa jälkeenpäin. Jostakin syystä se ei kuitenkaan estä häntä lainkaan yrittämästä uudestaan heti seuraavana iltana.

Vaikka Dan onkin varsin seurallinen ja ulospäin suuntautunut persoona, se ei tarkoita, etteikö hän osaisi nauttia hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Tällaisina hetkinä hän tavallisesti syventyy joko mietiskelemään tai lukemaan runoja omassa rauhassaan haluamatta tulla häirityksi. Tavallisesti Dan pitää tämän puolen itsestään muilta piilossa, sillä runoudesta on tullut hänelle keino paeta edes hetkeksi tavallisen maailman murheita ja epäoikeudenmukaisuuksia.
Aikuistuttuaan uskonnosta on myös tullut Danille yhä tärkeämpi osa hänen elämäänsä, mitä hän ei olisi aikaisemmin osannut uskoa, mistä syystä hänellä on tapana kantaa mukanaan Onyelin tunnusta. Hänellä on ollut jo pitkään ollut tapana lähettää rukouksensa Yön valtiattarelle muiden jumaluuksien sijaan, vaikka hän julkisesti seuraakin yhä Dandosia.


Ulkonäkö
Ensimmäisenä Danissa kiinnittää helposti huomion hänen suoriin kastanjanruskeisiin puolipitkiin hiuksiinsa, sekä hieman lyhyempään otsatukkaan, joka on usein pyyhkäistynä puolihuolimattomasti pois silmiltä viimeistellen hänen rennolla tavalla pörröisen kampauksensa. Hänen silmänsä sen sijaan ovat erittäin tummaa sinistä sävyä ja nopealla vilkaisulla niitä voi hyvin erehtyä pitämään mustina tai ruskeina.
Kasvonpiirteissä Danilla korostuvat erityisesti vahvat kulmat, sekä kulmikkaan leukaperät, joiden napakkuutta pehmentävät leveät poskipäät, sekä lempeäkatseiset silmät. Tavallisesti Dan ei myöskään kasvata partaa, vaan hän pyrkii ajamaan sen pois säännöllisesti. Tosin liikkuvan työnsä takia ei ole epätodennäköistä törmätä häneen parin päivän sänki kasvoillaan, mutta muuten Dan pyrkii pitämään hyvää huolta ulkonäöstään.

Danin ihonväri on jotakin sevorelaisen ja levanalaisen välimaastosta. Hän ei ole aivan yhtä tumma kuin tavalliset levanalaiset, eikä hänessä näy varsinaista sevorelaisen kalpeutta, mikä yhdessä pitkähkön ja hoikanjäntevän ruumiinrakenteen kanssa viittaa sevorelaiseen verenperintöön isän puolelta hänen äitinsä oltua levanalainen. Dan on tottunut pitämään kunnostaan hyvää huolta, minkä voi helposti havaita hänen hyvin kehittyneistä lihaksistaan ja sopusuhtaisesta vartalostaan.
Sevorelaisten koristetatuointien innoittamana Dan on hankkinut itselleen vasemman olkavartensa keskivaiheilta alkavan monimutkaisen tatuoinnin, joka jatkuu olkapään ylitse ja taakse aina lapaluun kautta selkärankaan asti. Tatuointi koostuu tyylitellyistä symboleista, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, ja kuviosta voi erottaa ainakin haukan, jasmiininkukan ja tikarin, jotka yhdistyvät toisiinsa köynnöksen avulla. Lisäksi Danilla on erikseen tatuoituna myös oikean rintalihaksensa päällä sulan ja usvan verhoaman kuunsirpin yhdistelmä, sekä vasemmassa pohkeessaan liekehtivä musta pantteri.

Dan pukeutuu mielellään yksinkertaisiin, mutta silti tyylikkäisiin vaatteisiin ja hän arvostaa enemmän käytännöllisyyttä ja mukavuutta, kuin viimeisimmän muodin villityksiä. Vaatteissaan hän suosii useimmiten väreinä enimmäkseen mustaa ja tummansinistä, sekä hieman valkoista ja harmaata. Toisinaan Danin voi myös nähdä pukeutuvan työnsä mukaisesti ithwyniläisen sotilaan perinteiseen asuun.
Sotilaan ammattinsa takia Dan on tottunut kantamaan miekkaa vyöllään. Tavallisesti hänen voi nähdä kantavan yksinkertaisen ja elegantin miekkansa ja sen parina kulkevan tikarin lisäksi myös arkisempaan käyttöön soveltuvaa puukkoa. Koruissaan Dan suosii lähinnä pelkästään hopeaa ja tällä hetkellä hänen oikeaa korvaansa koristaa yksi hopeinen rengas, sekä pieni hopeakantaan upotettu tummansininen safiiri ja vasemmassa korvassaan hänellä on kolme hopearengasta. Kaulassaan Dan kantaa lähes poikkeuksetta kahta hopeista ketjua, joista pidemmässä ja ohuemmassa, paidan alle kätketyssä ketjussa roikkuu kukan muotoon taottu riipus, johon on istutettu oranssinsävyinen jalokivi, sekä hopeinen Onyelin kuunsirppi. Oikean käden nimettömässä Dan pitää tummunutta sinettisormusta, ja lisäksi hän omistaa maagin talismaanin. Talismaani on kuitenkin useimmiten kätketty muiden tavaroiden joukkoon, eikä hän pidä sitä edes aina mukanaan.

Loppujen lopuksi kenties ristiverisen perintönsä vuoksi Dan ei varsinaisesti sulaudu näkymättömänä ihmisjoukkoon. Sen sijaan hänen punertavat hiuksensa on helppo huomata väkijoukon laidalta ja hän on keskiverto levanalaista pidempi, kun taas hänen hartioidensa leveys ei riitä lähellekään hurjimpien sevorelaisten mittoja. Joku voisi pitää häntä ulkonäkönsä puolesta täysin sopimattomana vakoojan työhön, mutta todellisuudessa se toimii hänen etunaan. Dan ei edes yritä piiloutua katseilta ja hänen koko olemuksensa tuntuu huokuvan tiettyä rentoutta ja vilpittömyyttä, jotka antavat hänestä lähes petollisen harmittoman kuvan.


Menneisyys
Varhaisesta lapsuudestaan Dan ei muista paljoa, mutta hän tietää syntyneensä erääseen pieneen kylään Levanan kaakkoisosassa nuorelle parantajanaiselle noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Isästään Danilla ei ole minkäänlaista tietoa, eikä hän muista koskaan edes kuulleensa tämän nimeä mainittavan. Dan ja hänen äitinsä asuivat pienessä mökissään kahdestaan, kunnes pienen neljävuotiaan pojan elämä muuttui täysin eräänä loppukesän päivänä.

Dan oli lähtenyt äitinsä kanssa kaupungille sinä iltapäivänä päätyen läheiseen tavernaan, jonne osa kylän väestä oli kokoontunut kuuntelemaan erään kiertelevän kauppiaan, miehen nimeltä Jehal, tuomia uutisia maailmalta. Monet kauppiaan tuomista uutisista olivat huolestuttavia ja toiset herättivät kiivaitakin tunteita kyläläisissä, mistä johtuen tavernassa synti pieni tappelu. Danin äiti oli aikeissa viedä poikansa pois hässäkän luota, kun yllättäen joku tappelijoista tönäisi kauppiaan mukana ollutta reppua kaataen sen sisällön pitkin lattioita. Tavaroiden seassa sattui olemaan pala lohikäärmekristallia, joka kaikeksi epäonneksi päätyi pienen, uteliaan nelivuotiaan käsiin. Kimaltava ja säihkyvä esine kiehtoi pientä poikaa, mutta hohde, joka siihen ilmestyi lapsen koskettaessa kiveä, sai koko muun tavernan tyrmistyneen hiljaisuuden valtaan. Kyläläisten silmissä pojalla oli aivan selvästi maagisia lahjoja, minkä vuoksi tämä oli uhka kaikille. Danin äiti ei voinut muuta kuin ottaa lapsensa ja paeta. Dania syytettiin taikuuden turmelemaksi ja ilkeät huhut tuntemattomaksi jääneestä isästä vain pahensivat tilannetta. Valitettavasti äidin ja lapsen pakoa seuranneet tapahtumat johtivat viimein siihen, että Danin äiti menetti henkensä. Myös pojan kohtalo tuntui sinetöidyltä hänen äitinsä kuoleman jälkeen, mutta lohikäärmekristallia mukanaan pitänyt kauppias onnistui pelastamaan hänen henkensä. Jehal ei nimittäin ollut kuka tahansa vaeltaja, vaan hän oli maagi, joka vei pojan mukanaan pois kylästä taikuutensa avulla. Pahoillaan kaikesta tapahtuneesta Jehal koki velvollisuudekseen huolehtia Danista, mutta nuoruutensa vuoksi hän ei oikein tiennyt, mitä hän olisi tehnyt äitinsä menettäneen pojan kanssa. Lopulta maagi päätti viedä lapsen Lohikäärmevuorilla olevaan Usvalaaksoon, sillä hän tiesi että siellä lapsesta pidettäisiin hyvää huolta ja häntä opetettaisiin hallitsemaan maagisia kykyjään. Vuosien mittaan Jehal palasi aina tietyin väliajoin tapaamaan Dania varmistaakseen tämän voivan hyvin, eikä hän ole varsinaisesti luopunut tuosta tavasta edes pojan kasvettua aikuiseksi.

Vaikka Dan olikin kokenut pienenä kovia, ei se tuntunut näkyvän hänen luonteessaan millään tavalla. Lapsena Dan oli varsin utelias ja villi, ja hänellä oli ilkikurisuutta, joka kävi toisinaan hänen opettajiensa hermoille. Poika tuntui olevan kiinnostunut kaikesta ja kaikista ja häntä oli hyvin vaikea saada istumaan hiljaa paikoillaan. Ajan myötä Danista alkoi tulla aina vain uhkarohkeampi ja kurittomampi, eikä kielloilla tai rangaistuksilla tuntunut olevan suurtakaan vaikutusta. Monien järkytykseksi poika karkaili aivan liian usein läheiseen vanhaan metsään ja kuin ihmeen kaupalla palasi takaisin kotiin ilman naarmuakaan. Ainoa, joka pystyi pitämään pienen pojan edes jonkinlaisessa kurissa, oli itse Usvalaakson valtiatar, jota Dan kunnioitti enemmän kuin ketään muuta, ja joka täytti äidin paikan hänen elämässään.
Danin varttuessa pienestä pojasta nuoreksi mieheksi Usvalaakson tyyni rauha alkoi kääntyä painostavaksi hiljaisuudeksi, minkä vuoksi hän päätti lähteä laaksosta etsimään elämäänsä muualta hänen maagin oppipojan aikansa vihdoin päätyttyä. Lähes koko lapsuutensa puutarhassa vietettyään Dan sai Rinoalta maagin talismaaninsa Estbeen näytettäväksi, sekä pienen hohtosiivenkukan muotoisen riipuksen, joka lohikäärmevaltiattaren mukaan näyttäisi hänelle tein synkimmänkin pimeyden halki. Ohuessa hopeisessa ketjussa olevan hennon kukan keskellä oli pieni väritön jalokivi, joka kuitenkin ajan myötä alkoi loistaa hehkuvan oranssina.

Lähdettyään Usvalaaksosta Dan kierteli ensin Lohikäärmevuorilla päätyen lopulta Estbeen, mutta vilkas ja maaginen kaupunki ei ollut oikein nuoren miehen mieleen, minkä vuoksi hän jatkoi matkaansa kohti Levanan alavampia maita. Kulkiessaan pitkin maita hän alkoi viimein ymmärtää todella, mitä taikuus ja sen väitetty vaarallisuus tarkoittivat maagien kannalta. Koko elämänsä taikuuden parissa vietettyään Dan ei voinut hyväksyä kaikkea sitä epäluuloa ja vihamielisyyttä, joita maageja kohtaan tunnettiin. Tästä syystä Dan päätti alkaa selvittää, millä tavalla maagien asemaa voisi alkaa parantaa tavallisen väen keskuudessa.
Koska Dan oli aikoinaan oppinut kätkemään maagiset kykynsä hyvin, hän sulautui ihmisten pariin varsin vaivattomasti ja lopulta hän päätyi Ithwynin lääninherran palvelukseen. Sotilaaksi pestautunut Dan alkoi toimittaa muutaman mutkan jälkeen lähetin virkaan, mutta pian hän sai osakseen vaativampia tehtäviä ja lopulta hän alkoi myös vakoilla lääninherran laskuun. Vielä tänäänkin hän hoitaa yhä lähetin tehtäviään, mutta yleensä se kaikki on pelkkää kulissia, jotta hän voi vapaasti matkustaa ympäri Sinaraa salaisempien toimeksiantojensa perässä ja pitää sekä silmänsä että korvansa jatkuvasti auki maagien olojen parantamisen toivossa ideoita ja liittolaisia etsiessään.

Ollessaan palaamassa juuri yhdeltä noista retkistään Dan törmäsi sattumalta paikalle, kun kaksi hieman nuorempaa lohikäärmettä oli ahdistelemassa villiltä näyttävää voikkoa hevosta lähellä Lohikäärmevuoria. Sen enempiä ajattelematta Danin onnistui ajaa lohikäärmeet pois hevosen kimpusta ja hän sai tietää, että hevonen olikin ollut nuori muodonmuuttajapoika, joka nyt kiitti häntä henkensä pelastamisesta. Pojan nimi oli Lucas ja tämä oli Dania muutaman vuoden nuorempi ja omien sanojensa mukaan eksyksissä oleva orpo. Dan ystävystyi lähes heti Lucasin kanssa ja tämä lähti mielellään Danin mukaan, kun ei tällä vaikuttanut olevan muutakaan paikkaa minne mennä.
Vaikka he ovatkin nykyään parhaita ystäviä, ei Dan vieläkään voi sanoa tietävänsä paljoa pojasta, jonka tuli pelastaneeksi. Lucas on hyvin harvasanainen ja hän näyttää viihtyvän pelkästään hevoshahmossaan ja tämä tuntuu kaiken lisäksi kammoavan magiaa enemmän kuin mitään muuta elämässään. Danin järkytykseksi Lucas pyysi lopulta lupaa jäädä hänen ratsukseen, ja vaikka hän ei voinut ymmärtää, kuinka Lucas kykenee elämään hevosena tallissa muiden hevosten joukossa, niin ei hän voinut kieltäytyäkään pojan hartaasta pyynnöstä. Dan epäilee, ettei kukaan lääninherran talleilla tiedä totuutta pojasta hevosten keskellä, ja häntä usein kiusoitellaan siitä, kuinka hän vaikuttaa jatkuvasti höpisevän hevoselleen turhanpäiväisistäkin asioista aivan kuin tämä muka ymmärtäisi tai edes kuuntelisi, mitä Danilla on sanottavanaan.


Taidot ja heikkoudet
Vaikka Dan onkin ollut opiskelemassa taikuuden perusteita Usvalaaksossa useiden opettajien johdolla, eivät hänen maagiset kykynsä ole koskaan olleet erityisen suuret. Dan hallitsee lähinnä perusloitsuja, eikä hänellä varsinaisesti aiemmin ollut kärsivällisyyttä tai edes kiinnostusta yrittää kehittää taitojaan sen pidemmälle. Tosin vakoojan työnsä myötä hän on alkanut harjoittaa vaivihkaisempia taitoja, kuten aistiensa tehostamista ja illuusioiden luomista, kuin myös näkymättömyyttä, mielten manipulointia ja hypnoosia. Elementeistä Dan tuntee ilman olevan häntä lähinnä ja siihen liittyvät loitsut onnistuvat häneltä muita helpommin.

Dan on myös oppinut ratsastamaan ja miekkailemaan kohtalaisesti erään Usvalaaksoon saapuneen maagiset kykynsä elämänsä myöhemmässä vaiheessa löytäneen Dandosin soturipapin ohjauksessa, mutta useammin hän kuitenkin yrittää mieluiten välttää tilanteita, joissa hän edes joutuisi turvautumaan miekkaansa.
Ruumiinrakenteensa vuoksi Dan on niin fyysisiltä voimiltaan kuin myös nopeudeltaan keskivertainen, sillä hän jää helposti toiseksi niin nopeudessa pienemmille levanalaisille, kuin myös voimassa lihaksikkaammille sevorelaisille. Kolikolla on tietysti myös toinen puolensa, mikä tarkoittaa sitä, että Dan on perus levanalaista voimakkaampi ja sevorelaisia ketterämpi ja luontaisen sinnikkyytensä ansiosta Danista on kehittänyt kestävyytensä aivan omalle tasolleen.



Omaisuus
Dan ei ole koskaan omistanut paljoa elämänsä aikana ja nykyäänkin hän kantaa tärkeimpiä tavaroitaan lähes aina mukanaan. Hän omistaa miekkansa lisäksi kaksi tikaria, puukon, muutamia heittoveitsiä ja hieman rahaa, sekä maagin amulettinsa ja Rinoalta saamansa hopeisen riipuksen. Dan myös jakaa yhteisen huoneen yhdentoista muun sotilaan kanssa Kerathin armeijan parakeilla, mutta hän harvemmin viettää aikaansa siellä liikkuvan työn ja velvollisuuksiensa takia.
Danilla ei aiemmin ollut omaa hevosta, vaan hän käytti yleensä yhtä armeijan läheteille varatuista hevosista, mutta tavattuaan Lucasin hän ei ole sellaista enää tarvinnut, sillä hevospoika lähtee aina mielellään Danin mukaan ratsuksi minne tämä ikinä onkaan menossa.

Vaikuttaa ihan kelpo hahmolta, enkä minä ainakaan huomannut sen pahempia ristiriitoja. Mielenkiintoinen tapaus, odotan innolla näkeväni pelissä. Hahmo hyväksytty! ^^