Usvalaakson valtiatar

Usvalaakson valtiatar

Nimi: Rinoa Hohtosiipi
Laji: Elementitön lohikäärme
Ikä: 565-vuotias

Tarustoa
Lohikäärmevuorilla, jossakin Estben ja Ilanidan välimaastossa sijaitsee suojaisa korkeiden vuorten ympäröimä laakso, jossa huhutaan sijaitsevan suuri satumainen palatsi, jossa asuu itse Usvalaakson tarunhohtoinen valtiatar. Laaksoon johtaa yksi ainoa sola, jonka sankan metsän lävitse ei kulje ainoatakaan selvää polkua ja jota kaiken lisäksi peittää ikuinen usva, jonka varjoissa elävät henget ja haamut vaanivat varomattomia matkalaisia. Kerrotaan, että se, joka on kykenevä voittamaan metsän monet vaarat ja osaa kulkea sen lävitse eksymättä, saapuu lopulta aurinkoiseen puutarhaan. Tämän kuvankauniin ja monimuotoisen puutarhan keskellä kohoaa valkoisesta kivestä rakennettu linna, jonka kätketyistä aarrekammioista voi onnekas löytää maailman ihmeellisimpiä aarteita ja kauneimpia esineitä, joita kuvitella saattaa.
Kaikki nämä suurenmoiset rikkaudet odottavat kulkijaa, jolla on rohkeutta kohdata laaksoa hallitseva valtiatar, josta kerrotut huhut ja tarut vaihtelevat suuresti. Joidenkin kertomusten mukaan Valtiatarta kuvaillaan maailman kauneimmaksi naiseksi, joka elää yksin palatsin korkeimmassa tornissa odottamassa ikuisesti elämänsä rakkautta palaavaksi kotiin suurelta sotaretkeltä. Vaikka sota onkin loppunut jo aikapäiviä sitten, ei Usvalaakson valtiatar ole suostunut luopumaan toivosta, että hänen rakkaansa palaa hänen luokseen vielä kerran.
Jotkut taas ovat vahvasti sitä mieltä, että linnassa asuu eräs maailman voimakkaimmista maageista, lumoojatar, joka loihtii puutarhaansa eksyneet uskaliaat miehet loitsunsa alle ja telkeää nämä syvällä palatsinsa alla sijaitseviin tyrmiin. Tämä kylmä kaunotar elää satulinnassaan orjiensa palveltavana käyttäen pimeää taikuutta viattomien mielten turmelemiseen.
Eräiden huhujen mukaan laaksoon kätkeytynyt valtiatar kokoaa itselleen suurta maagiarmeijaa maailmanvalloitustaan varten. Sanotaan että se kaikki, mikä näyttää pinnalta kauniilta ja rauhalliselta, onkin todellisuudessa itse pahuuden pesä, johon eksynyttä kohtaa kivulias kuolema maagien kierojen loitsujen uhrina.

Taustoja
Huhupuheet ovat synnyttäneet monia juoruja laaksossa asuvasta naisesta, mutta totuus ei ole lähelläkään maailmaa kiertäviä kertomuksia. Todellisuudessa hiljaisessa laaksossa asustaa hopeinen lohikäärmenaaras, jonka muut lohikäärmeet, Estben merinet ja earunat tuntevat nimellä Rinoa Hohtosiipi.
Rinoa tunnetaan erityisesti vahvasta magiastaan, sillä tämä elementitön lohikäärme on itsensä kuuluisan lohikäärmemaagin Zharecan Hopeamyrskyn pojantytär ja entinen oppilas. Hänen sanotaan viettäneen nuoruutensa isoisänsä opissa hänen vanhempiensa kuoltua ja sinä aikana hänestä kasvoi hyvin voimakas loitsija. Zharecanin kuoleman jälkeen Rinoa kiersi laajasti kaksoissaarten alueilla ja noista hänen matkoistaan kerrotaan hyvin vähän, tosin tiedetään, että hän lopulta asettautui useiksi vuosiksi asumaan Tagithaan earunoiden keskuuteen. Noina vuosina Rinoa oppi paljon kasveista ja earunoiden taikuudesta. Hänen myös sanotaan ystävystyneen Giledan silloisen pappiskuningattaren kanssa ja hän on yhä tänäkin päivänä hyvin läheisissä väleissä earunoiden kanssa.

Puutarha
Lopulta tuli kuitenkin aika, kun Rinoa jätti sademetsät suunnaten kulkunsa jälleen vuorille. Sanotaan, että Rinoa muutti asumaan erääseen laaksoon Lohikäärmevuorilla, samaiseen laaksoon, joka tänä päivänä tunnetaan nimellä Usvalaakso. Earunoiden keskuudessa viettämänsä ajan jälkeen oli Rinoalle syntynyt unelma suuresta puutarhasta, josta voisi löytää joka ikisen kaksoissaarten alueella kasvavan kasvin ja kukan aina puita ja heinänkorsia myöten. Niin alkoi Rinoa rakentaa puutarhaansa löytämäänsä suojaiseen laaksoon, jota hän on loitsuillaan muokannut haluamaansa suuntaan. Lohikäärme loi taikuuden avulla sekä laaksoon, että sitä kiertäville vuorenrinteille erilaisia ilmastoja aina aavikon polttavasta kuumuudesta jäätikön hyiseen kylmyyteen. Kukaan ei tiedä, kuinka Rinoa on siinä onnistunut, mutta huhutaan, ettei lohikäärme enää kykenisi jättämään puutarhaansa vaikka haluaisikin.
Vaikka Rinoa aloittikin puutarhan rakentamisen yksin, on hän myöhemmin saanut apua erityisesti joiltakin earunoilta, joita on myös muuttanut asumaan hänen luokseen laaksoon. Sanotaan, että juuri näiden earunoiden ja Ilanidan silloisen kuningattaren avulla Rinoa kykeni luomaan puutarhaansa elovesilähteen, jotta earunat voisivat jäädä laaksoon niin pitkäksi aikaa kuin haluaisivat.

Taikuuden turvapaikka
Vuosien myötä huhut hopeisen lohikäärmeen luomasta puutarhasta levisivät earunoiden keskuudesta myös muiden kansojen tietoisuuteen. Aluksi muu maailma tuntui jättävän puutarhan oman onnensa nojaan, kunnes usvan valtaamaan metsäsolaan eksyi nuori maagi, joka oli paennut takaa-ajajiaan syvälle vuoristoon. Rinoa soi tälle taikuuden käyttäjälle turvapaikan, eivätkä tämän takaa-ajajat uskaltaneet astua Usvalaakson solaa vartioivaan metsään. Maagi jäi joksikin aikaa asumaan laaksoon ja Rinoa ehti opettaa hänelle jotakin taikuudesta ennen kuin tämä jatkoi taas matkaansa ikuisesti kiitollisena hänet pelastaneelle lohikäärmeelle. Myöhemmin sana maagien turvapaikasta tuntui tavoittaneen muitakin taikuuden käyttäjiä ja muutama heistä löysi tiensä Rinoan luokse. Tavallisesti nämä maagit asuivat jonkin aikaa laaksossa, mutta jatkoivat lopulta Rinoan kannustuksesta matkaa.
Lohikäärmettä huoletti, mitä tieto hänen taianomaisesta puutarhastaan mahtaisi aiheuttaa magiaa pelkäävien keskuudessa.

Huhut magian valtaamasta laaksosta hermostuttivat joitakin, mutta mikä tärkeämpää, loi toivoa toisille, jotka olivat koko elämänsä joutuneet kätkemään kykynsä ja pakenemaan muiden vihaa. Yleisesti sana Rinoan puutarhasta tuntui vakiintuneen taikuudenkäyttäjien keskuuteen ja lopulta hänestä alettiin käyttää nimitystä Usvalaakson valtiatar. Tie läpi sumuisen metsän kerrottiin johtavan kauniin valtiattaren luokse ja että valtiatar olisi aina valmis auttamaan hätään joutuneita.

Aluksi Rinoan luokse matkanneet maagit olivat vanhempia kulkijoita, mutta myöhemmin puutarhaan on alkanut saapua yhä nuorempia ja nuorempia matkalaisia, joista osa on ollut vasta lapsia. Ajan myötä turvapaikkaa hakevien maagien määrä kasvoi ja lopulta osa heistä jäi pysyvästi asumaan laaksoon. Osa heistä ryhtyi auttamaan Rinoaa puutarhan rakentamisessa, mutta osa heistä syventyi opettamaan nuorempia maageja taikuuden käytössä. Näin ollen puutarhaan perustui epävirallinen maagien koulu. Useat nuoret ja maagisista kyvyistään peloissaan olevat tulivat laaksoon oppimaan taikuuden alkeita ja sen merkitystä ennen kuin he lähtivät takaisin maailmalle. Juuri nämä maagit kertoivat tarinoita Usvalaakson valtiattaresta ja hänen puutarhastaan ja auttoivat muita pulaan joutuneita maageja tavoittamaan tuon salaperäisen laakson.

Nykyään Rinoa siis hoitaa ja yhä rakentaa puutarhaansa, mutta myös opastaa nuorempia maageja taikuuden käytössä. Erityisesti joidenkin maagien löytämät orvoksi jääneet lapset, joilla on ollut maagisia kykyjä, ovat olleet lähellä Rinoan sydäntä ja hän on tarjonnut heille turvallisen ja rakastavan kodin, kunnes he ovat kasvaneet ja oppineet tarpeeksi ollakseen valmiina kohtaamaan muun maailman.

Laakson asukkaat
Laaksoon on muodostunut oma pieni yhteisönsä, joka koostuu lähinnä puutarhanhoitajista ja maageista ja heitä on lähes jokaisesta kaksoissaarten kansoista. Sekä maagit että puutarhurit ovat muodostaneet omat hierarkiansa, joita molempia Rinoa valvoo lempeän rauhallisella otteellaan. Oppipojat kuuntelevat mestareitaan ja kisällit ovat mukana oppimassa taikuutta ja puutarhanhoitoa oman mielenkiintonsa mukaan. Kaikki elävät sulassa sovussa turvallisessa laaksossaan auttaen Rinoaa saavuttamaan unelmansa ja luomaan monimuotoisimman ja kauneimman puutarhan, mitä maan päällä on ikinä nähty.
Maailmaa kiertävät kertomukset kuvailevat usein vuorenrinteelle rakennettua asumusta huikeaksi palatsiksi tai satumaiseksi linnaksi, mutta todellisuudessa Rinoan osittain kallionseinämään sulautuva rakennus muistuttaa enemmän luostaria kuin linnoitusta. Valkeasta kivestä rakennetun rakennuksen huoneet ovat valoisia ja väljiä, ja niiden sisustus on usein yksinkertaista ja siroa. Muutamat huoneista, kuten eteinen ja Suuri Sali ovat niin tilavia, että jopa täysikasvuinen lohikäärme mahtuu helposti kulkemaan niiden oviaukoista. Jokaiselle laakson vakituiselle asukkaalle on varattu oma yksityinen huone kalusteineen ja linnassa on aina reilusti tyhjää tilaa vieraita varten. Rinoan omat huoneistot sijaitsevat rakennuksen ylimmässä kerroksessa ja kenellä tahansa on lupa käydä siellä. Useimmat laakson asukkaista tosin kunnioittavat Rinoan omaa rauhaa, eivätkä he nouse kierteisiä portaita yläkerroksiin, ellei heidän asiansa ole erityisen tärkeä.

Usvametsä
Puutarha koostuu monista eri alueista, joista kiistanalaisin on solaa peittävä Usvametsä. Metsä sekä on, että ei ole osa puutarhaa, mutta siitä huolimatta sen tärkeydestä ei voi kiistellä. Rinoa kehottaa muita usein pysyttelemään pois metsästä, sillä edes hän ei tiedä mitä kaikkea se kätkee varjoihinsa. Sumuinen metsä oli solassa jo ennen kuin Rinoa alkoi rakentaa puutarhaansa laaksoon, mutta sen sanotaan villiytyneen täysin lohikäärmeen muokattua loitsuin sen ympäröiviä alueita. Rinoan selitysten mukaan metsä oli maaginen jo ennen hänen tuloaan, mutta sai lisävoimaa hänen loitsuistaan, vaikkei hän varsinaisesti ollut sitä tarkoittanut. Metsä alkoi elää omaa elämäänsä, eikä ikuinen sumu ole hälventynyt koskaan. Huolissaan ollut Rinoa alkoi valvoa metsää tarkasti ja turvatakseen oppilaidensa ja muiden laakson asukkaiden kulun metsässä hän jakoi jokaiselle laakson asukkaalle amuletin, jonka avulla he pystyisivät suunnistamaan hämärässä metsässä ja tarvittaessa kutsumaan Rinoaa avukseen.

Hohtosiivenkukka
Rinoan jakamat pienen vakoisen kukan muotoon taotut riipukset muodostuivat Usvalaakson tunnukseksi ja niiden avulla laaksosta maailmalle lähteneet maagit tunnistivat toisensa. Riipusten pohjana käytettiin erästä puutarhassa kasvavan pensaan kukkia, joita nimitettiin hohtosiivenkukiksi. Pensas kasvaa puutarhan kylmimmällä alueella ja sen sanotaan kukkivan ainoastaan täydenkuun aikaan. Kukissa on viisi siroa terälehteä ja kuun valo saa ne hohtamaan hennosti hopeisina.
Noiden kukkien ympärille on muodostunut monia tarinoita ja huhuja. Kukista kerrotaan, että Usvalaakson valtiatar antaa sellaisen vain uskollisimmille alamaisilleen ja rakkaimmille ystävilleen, ja että riipuksen kantajan kuollessa myös hänen amulettinsa särkyy sirpaleiksi, jottei kukaan voisi käyttää niitä väärin ja uhata Usvalaakson rauhaa. Jokaisen riipuksen sanotan olevan ainutlaatuinen, sillä sen keskellä olevan pienen jalokiven sanotaan saavan värinsä kantajansa mukaan.

Luonteesta
Luonteeltaan puutarhan valtiatar on hyvin käytännöllinen ja ymmärtäväinen nainen. Hän on oppinut elämänsä aikana paljon ja hän arvostaa suuresti oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä. Rinoaan on hyvin helppo tutustua ja hän kohtelee kaikkia hyvin ystävällisesti ja on aina valmis auttamaan avun tarpeessa olevia. Tämä luotettava lohikäärmenaaras välittää läheisistään, vaikka saattaakin vaikuttaa pidättyväiseltä ja toisinaan myös etäiseltä, mutta hänestä löytyy myös voimaa puolustaa niitä, joista hän välittää.

Perheestä
Vaikka Rinoa menettikin vanhempansa kun hän oli nuori, hänellä on yhä elossa olevia sukulaisia eri puolilla Lohikäärmevuoria. Rinoan perheeseen kuuluvat hänen lisäksi kaksi veljeä (Siber Jäähuurre ja Rothe Hopeajää), sekä yksi sisko (Zarona Lumikukka). Lisäksi Usvalaakson valtiatar on hyvin läheisissä väleissä serkkunsa Symbal Sädehelmen ja tämän pikkusiskon Coral Kuukynnen kanssa.

Hahmon käyttö
Hahmoa saavat käyttää kaikki, jotka uskovat pystyvänsä pelaamaan hänellä. Huomautuksena, että Rinoa poistuu harvoin laaksostaan, mutta toisinaan hän saattaa myös liikkua Estben tai Ilanidan alueilla, sekä Lohikäärmevuorilla, mutta harvemmin sitä kauempana.