Roélel Gwynfor Kuznetsov

Nimi: Roélel Gwynfor Kuznetsov

Ikä: 43 (syntynyt 18. kylvökuuta vuonna 480 jMs.)

Laji: ihminen, levanalainen

Sukupuoli: mies

Ulkonäkö: Ensivaikutelma Roélelista voi olla lähestulkoon pelottava. Mies on levanalaiseksi poikkeuksellisen pitkä ja kookas; pituutta hänellä on 185cm ja paino on 95 kilon tuntumassa. Hän on harteikas, raskasrakenteinen ja todella lihaksikas etenkin ylävartalostaan.

Ihonväri on levanalaiseen tapaan tummahkon ruskea, ei tosin yhtä tumma kuin eteläisen Ithwynin ihmisillä. Hiukset ovat hyvin tummanruskeat, lähes mustat. Hiukset ovat laadultaan karkeat ja hyvin lievästi kihartuvat ja pyrkivät yrityksistä huolimatta olemaan iloisesti sekaisin. Ne ovat melko lyhyet ja yltävät takaa vain hieman yli niskan. Otsahiukset yltävät tumman harmaanruskeille silmille asti. Oikeassa silmässä on lievä kaihi, joka näkyy harmahtavana sameutena silmässä. Tyypillisesti Roélelilla on kihartuva, lyhyt ja huoliteltu parta ja muutenkin hän pyrkii siistiin ulkonäköön. Kasvoissa huomio kiinnittyy helposti voimakkaaseen leukaan ja lähes aina läsnä olevaan vakavaan, jopa synkkään ilmeeseen, mutta tarkemmin katsottuna miehen kasvonpiirteet ovat oikeastaan aika pehmeät eivätkä lainkaan niin pelottavat kuin etäämmältä voisi kuvitella.

Roélel ontuu oikeaa jalkaansa ja toisinaan käyttää puista kävelykeppiä helpottamaan liikkumista; usein hän kuitenkin jättää sen pois, mikäli kipu ei ole niin paha. Hänen vaatetuksessaan yhdistyy hänen maalaisille juurilleen tyypillinen yksinkertaisuus ja käytännöllisyys sekä varakkaalle levanalaiselle käsityöläiselle sopiva laatu ja arvokkuus. Vaatteet ovat siis yksinkertaisia eivätkä seuraile muodin oikkuja, mutta ne ovat poikkeuksetta laadukkaita ja taitavilla räätäleillä teetettyjä. Tosin lähtiessään ratsastamaan kaupungin ulkopuolelle Roélel suosii yksinkertaisia maalaisvaatteita. Tyypillisiä värejä hänelle ovat musta, ruskea sekä tumma vihreä ja sininen.

Luonne: Roélel on hiljainen, harvasanainen, hyvin sisäänpäin kääntynyt ja jopa synkän oloinen mies. Hän on äreä ja hermostuu helposti. Hänen lonkkavammastaan johtuva jatkuva, krooninen kipu on muuttanut miehen aiemmin tasaista ja rauhallista luonnetta äkkipikaisempaan ja ärtyisämpään suuntaan, ja kipulääkitys sivuvaikutuksineen on myös puolestaan vaikuttanut Roélelin persoonallisuuteen saaden hänet hieman arvaamattomaksi ja toisinaan jopa lievästi vainoharhaiseksi.

Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin hyvin lempeästä ja ujosta miehestä. Roélel on hyvin ahkera ja omistautunut työlleen, ja levanalaiseen tapaan hän on etenkin työssään hyvin järjestelmällinen ja harkitsevainen. Roélel arvostaa yksinkertaisia asioita ja yksinkertaista elämäntapaa eikä erityisemmin pidä muutoksesta. Mieheltä ei löydy juurikaan uteliaisuutta eikä hän koskaan työnnä nenäänsä toisten asioihin – toisaalta uteliaisuuden puute tekee hänestä melko jäykän ja sulkeutuneen oloisen, mitä hän rehellisyyden nimissä pitkälti onkin. Roélel ei ole elämänsä aikana päässyt juurikaan eroon voimakkaista epäluuloista, joita hänellä on muita lajeja, etenkin maagisia sellaisia, kohtaan. Magiaan Roélel suhtautuu jopa ihmisten mittapuulla hyvin jyrkästi eikä aina edes tunnusta sen olemassaoloa. Hänen suhtautumisensa on kuitenkin enemmän pelokasta kuin vihamielistä – mies suorastaan kammoaa ajatustakin taikuudesta.

Roélel voi etenkin aluksi vaikuttaa melko vaikeasti lähestyttävältä synkeähkön, kolhon ulkomuotonsa ja ärtyisyytensä takia, ja ujoutensa vuoksi hänet saatetaan usein tulkita hieman töykeäksi. Roélel kuitenkin pyrkii tavallisesti olemaan tahdikas ja kohtelias ja käyttäytymään ystävällisesti, tosin huonona päivänä miehestä ei välttämättä saa irti kuin ärtyneitä murahduksia. Hän ei ole sosiaalisesti erityisen etevä ja vaivaantuu helposti joutuessaan keskustelemaan pitempään vieraampien henkilöiden kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän ei olisi seurallinen – Roélel viihtyy melko hyvin ihmisten parissa eikä arvosta yksinäisyyttä kovinkaan pitkälle, vaikka vetäytyykin aika usein omiin oloihinsa. Hän ei vain ole sosiaalisessa kanssakäymisessä kovin aktiivinen. Lasten ja eläinten kanssa hän tulee kuitenkin tavallisesti hyvin toimeen. Viini usein raottaa miehen vakavaa ulkokuorta ja tekee hänestä rennomman oloisen.

Roélelin uskonto on kaialaisuus joten virallisesti hänen palvomansa jumaluus on Dandos. Roélel ei ole kuitenkaan koskaan kokenut soturijumalaa itselleen läheiseksi, ja todellisuudessa hänelle läheisin jumaluus on Venello. Useimmiten hän kääntyykin jumalattaren puoleen tukea kaivatessaan. Tätä hän ei kuitenkaan myönnä, sillä hän pitää hieman häpeällisenä sitä, että pitää jumaluutenaan ”naisten” jumalatarta. Tavallisesti hän kuitenkin kantaa kaulassaan paitansa alla jumalatarta symboloivaa pronssista riipusta, johon on kaiverrettu tyyliteltyjä, yhteen kietoutuneita kukkivia kasveja.

Menneisyys: Roélel syntyi vuoden 480 kylvökuussa Dynin saaren pohjoisosissa Hirathin pienessä maalaiskylässä, joka sijaitsee vuoren rinteellä lähellä rannikkoa ja yhtä saaren pienemmistä satamista. Hänen isänsä Berth Kuznetsov oli kylässä syntynyt maanviljelijän poika, joka oli viettänyt suuren osan nuoruudestaan matkustellen ympäri kaksoissaaria. Berth palasi kotikyläänsä vuosi ennen Roélelin syntymää mukanaan vaimonsa Myddra, erdeniläinen hyvätuloisen kauppiaan tytär. Pari asettui Hirathiin ja perusti maatilan ja vuotta myöhemmin he saivat ensimmäisen lapsensa, Roélelin. Roélel oli rauhallinen ja hyvätapainen, mutta ujo ja jopa arkakin lapsi. Roélelin ollessa seitsemänvuotias syntyi hänen pikkusiskonsa, Ewarina. Roélel kiintyi kovasti sisareensa ja heidän väleistään tuli läheiset, huolimatta siitä että Ewarina ajan mittaan osoittautui persoonaltaan aivan erilaiseksi kuin veljensä; tämä oli hyvin vilkas ja puhelias. Roélel oli lapsesta asti kiinnostunut sepän töistä, ja kahdeksanvuotiaana hän hakeutui sataman läheisyydessä pajaa pitävän läkkisepän, isäntä Keneghamin, oppipojaksi. Isäntä Keneghamista ja tämän vaimosta kehkeytyi Roélelille kuin toinen perhe. Samoihin aikoihin kylään muutti eräs sevorelainen perhe. Takapajuiset hirathilaiset suhtautuivat tavoiltaan ja ulkonäöltään erilaisiin tulokkaisiin varautuneesti, mutta Roélel, vaikka tämä tavallisesti vierastikin uutta ja erilaista, tuli jostain syystä perheen vanhimman pojan, Mathurimin, kanssa todella hyvin toimeen ja heistä tuli erottamattomat ystävät.

Roélel osoittautui taitavaksi sepäntöissä ja suoritti kisällinnäytteensä 14-vuotiaana. Alettuaan näin työskennellä seppänä täysipäiväisesti hänestä alkoi kehittyä ruumiinrakenteeltaan raskastekoinen ja voimakas. Vapaa-aikanaan Roélel harjoitteli paljon jousiammuntaa, ja hänestä tulikin hyvä ampuja ja metsästäjä. Teini-iässä hänen ujo ja hiljainen luonteensa alkoi näkyä; hän vietti suurimman osan ajastaan joko töissä, metsällä tai Mathurimin seurassa ja vältteli ihmisjoukkoja ja sosiaalisia tapahtumia kuten juhlia. Roélelin ollessa 19-vuotias hänen isänsä alkoi hermostua pojan kotikeskeisyyteen. Hirathin kaltaisessa kyläpahasessa pieniin piireihin keskittynyt elämä oli tavallista, mutta koska Berth itse oli nähnyt maailmaa, hän halusi, että hänen poikansakin lähtisi matkustelemaan kokemusta saadakseen. Roélel kuitenkin piti yksinkertaisesta elämästään eikä olisi halunnut lähteä. Berth alkoi kuitenkin kypsyä poikansa asenteisiin ja oli huolestunut Roélelin ja Mathurimin läheisestä suhteesta. Lopulta Roélel kuitenkin suostui lähtemään, sillä perusteella että voisi kehittää sepäntaitoaan eri mestarien opissa.

Roélel matkusteli joitain vuosia lähinnä pohjoisen Levanan alueella asuen aina muutamia kuukausia yhdessä paikassa. Hän työskenteli useiden eri mestarien alaisuudessa kehittäen taitojaan. Kierrellessään alkoi kiinnostua paljon mekaniikasta ja kellokoneistoista työskenneltyään jonkin aikaa tätä melko harvinaista alaa sivutoimenaan harjoittavan sepän alaisena. Vaikka Roélel oli luonteeltaan hyvin rauhallinen, hän joutui tämän tästäkin erilaisiin kahakoihin puutteellisten sosiaalisten kykyjensä ja huonon tuurin takia, eikä matkustavaisen elämä ollut rauhallisissa oloissa kasvaneelle nuorukaiselle helppoa. 22-vuotiaana hän palasi kotikyläänsä. Siellä hän sai kuulla, että hänen ystävänsä Mathurimin pitkään sairastanut äiti oli kuollut ja pian tämän jälkeen Mathurim oli lähtenyt Dyniltä, eikä kukaan oikein tiennyt minne. Roélel asui kotikylässään jonkin aikaa, mutta elämä siellä ei enää tuntunut samalta maailmalla kiertelyn ja ystävän lähdön jälkeen. Roélel muutti pysyvästi Erdeniin ja alkoi työskennellä siellä, sekä säästää rahaa ja valmistella omaa mestarinnäytettään. 27-vuotiaana Roélel esitti mestarinnäytteensä Erdenin seppien ammattikillan arvioitavaksi. Hänet hyväksyttiin ja sai näin virallisen mestarin arvonimen ja luvan oman pajan perustamiseen Erdenissä. Niin hän perusti oman pajansa ja oppi kaupankäynnin taidot yrityksen ja erehdyksen kautta.

Pari vuotta myöhemmin, 30-vuotiaana, Roélel joutui maantierosvojen hyökkäyksen kohteeksi yhtenä kauppamatkoistaan. Koska hän oli tottunut matkustamaan yksin, oli hän ilman seuruetta tälläkin kertaa ja näin ollen hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta rosvojoukkoa vastaan. Muuan matkalainen löysi tajuttoman, pahasti loukkaantuneen Roélelin ja auttoi hänet lähimpään kylään. Hyökkäyksestä olivat kärsineet etenkin Roélelin oikea jalka ja silmä. Silmävamma saatiin parantumaan hyvin, mutta joitain viikkoja jälkeenpäin loukkaantuneeseen silmään alkoi kehittyä kaihi. Oikean jalan vamma jäi pysyväksi, ja jo pian kävi ilmi, että Roélel joutuisi kärsimään kroonisesta kivusta ja ontumaan todennäköisesti lopun ikäänsä. Tämä oli miehelle suuri takaisku; taitava jousiampuja ja metsästäjä joutui luopumaan rakkaista harrastuksistaan, sillä hänen syvyys- ja kaukonäkönsä huonontui huomattavasti silmäsairauden myötä ja juoksemisesta oli turha enää edes haaveilla. Jatkuvasti riesana oleva kipu alkoi muuttaa rauhallisen, lempeän miehen luonnetta ärtyisäksi ja synkeäksi. Roélel alkoi myös etsiä helpotusta kipulääkityksestä sekä viihtyä tavernoissa entistä paremmin. Toisaalta hän alkoi myös kanavoida voimavarojaan työhönsä jopa entistä enemmän.

Pian tämän jälkeen Roélel sai yllättävän vieraan. Hänen paras nuoruuden ystävänsä Mathurim ilmestyi pitkän ajan kadoksissa olonsa jälkeen. Roélel oli onnellinen saatuaan takaisin ystävänsä, joka oli hänelle kuin veli. Kauan ei iloa kuitenkaan kestänyt. Sattuman kautta Roélel sai selville Mathurimilla olevan maagisia kykyjä, ja että Dyniltä lähtönsä jälkeen tämä olikin ollut opiskelemassa taikuutta. Mathurim yritti saada Roélelin ymmärtämään taikuuden todellista luonnetta, mutta ihmisten yleiset käsitykset olivat iskostuneet liian tiukasti Roélelin mieleen, ja hän oli todella järkyttynyt käsityksen yhdestä hänen elämänsä tärkeimmistä ihmisistä käännyttyä päälaelleen. Roélel hääti Mathurimin luotaan välittömästi, mutta vuosien ystävyys painoi vaakakupissa kuitenkin pelkoja enemmän siinä määrin, ettei hän paljastanut ystäväänsä maagiksi. Roélelin käsitys magiasta ei kuitenkaan muuttunut miksikään, ja parhaan ystävän paljastuminen onkin yksi kipeimpiä muistoja hänen elämässään.

Parin vuoden päästä Roélelin äiti Myddra matkusti poikansa luokse ja kertoi että Roélelin isä, Berth, oli menehtynyt. Roélel auttoi äitiään saamaan oman pienen asunnon Erdenistä – tämä halusi mieluummin asua edelleen itsenäisesti – ja Myddra perusti oman pienen yrttejä myyvän puotinsa. Ewarina-sisar puolestaan oli päätynyt kiertelevän sotilaan vaimoksi, ja tämä kävi pariin otteeseen tervehtimässä veljeään.

Asema/nykyisyys: Roélel toimii seppämestarina Erdenissä, jossa hänellä on oma pajansa. Mestarin arvonimen omatessaan ja näin ollen siis seppien killan jäsenenä hän on melko vaikutusvaltainen ja kunnioitettu. Varallisuuttakin löytyy kohtalaisesti.

Roélelin oppipoikana on ollut noin vuoden 11-vuotias erdeniläinen poika Suri. Tämä ei kuitenkaan ole osoittanut juurikaan lahjoja saati keskittymiskykyä ja kuriton oppilas aiheuttaa Roélelille jatkuvasti päänvaivaa. Roélel kuitenkin välittää Surista tämän melko toivottomista kyvyistä huolimatta ja tämä on kuin oma poika hänelle. Hiljattain Roélelin leipiin pestautui myös eteläisestä Sevoresta kotoisin oleva sepänkisälli Caite, joka nyt työskentelee Roélelin alaisena.

Taidot ja heikkoudet: Roélelin pelottava ulkomuoto ja fyysiset voimat takaavat sen, että riidan haastaminen hänen kanssaan on harvoin kenenkään ensisijainen aie hänet tavatessaan. Mies on myös saanut osansa tappeluista elämänsä aikana, joten avuton hän ei suinkaan ole ja osaa kyllä pistää vastaan fyysisessä yhteenotossa. Mikään taistelija hän ei kuitenkaan missään nimessä ole eikä osaa käyttää aseita (veistä ja vastaavia kapakkatappeluille tyypillisiä aseita lukuun ottamatta). Merkittävimpiä heikkouksia on hänen vammautunut jalkansa, joka vihoittelee jatkuvasti ilman suurta rasitustakin ja näin ollen haittaa hänen liikkumistaan. Oikea silmä on lähes sokea, mikä heikentää hänen näköään.

Roélel on oppinut lukemaan vasta aikuisiällään, joten hänen lukutaitonsa on heikko eikä juuri käytä sitä liikeasioiden ulkopuolella. Kenties hieman puutteellisia kirjallisia kykyjä kompensoi Roélelin erittäin tarkka muisti ja kyky järjestellä asioita päässään. Hän on myös hyvä laskemaan päässään. Sanallisissa yhteenotoissa Roélel ei juuri pärjää, hänelle ei ole suotu hyviä puhelahjoja tai sosiaalisia kykyjä. Seppämestarina Roélelin kädentaidot ovat luonnollisesti aivan omaa luokkaansa; ammattinsa ulkopuolellakin hän on kätevä käsistään ja taitava korjaamaan asioita. Hän on myös hyvä käsittelemään eläimiä, etenkin hevosia. Moni ei sitä päällepäin uskoisi mutta Roélelilla on varsin miellyttävä lauluääni, joskin hyvin harva on sitä päässyt kuulemaan.

Omaisuus: Roélel omistaa kaksikerroksisen talon Erdenissä. Alakerrassa on hänen pajansa ja toisessa kerroksessa hänen niukasti kalustettu asuntonsa, jossa on kaksi huonetta. Lisäksi taloon kuuluu vintti, jossa olevassa huoneessa asuvat Caite ja Suri (joista tosin jälkimmäinen asuu enimmäkseen kotonaan, sillä hänen vanhempansa eivät asu kaukana). Talo on aiemmin ollut viereisen majatalon lisärakennus. Roélelilla on kaksi hevosta, Amgen ja Trist, jotka asustelevat majatalon tallissa. Amgen on Roélelin ratsu, kaunis ja voimakas musta, kiharaharjainen tamma. Trist on ruunikko vankkatekoinen työhevosruuna, jota Roélel käyttää vaunuhevosena ja antaa myös majatalon lainata sitä tavarakuljetuksiin ynnä muuhun.

Rahaa Roélelilla on säästössä kohtalaisesti, vaikkakin suurin osa hänen varallisuudestaan on kiinni hänen pajassaan. Roélelilla on tavallisesti mukanaan aina vähän rahaa sekä poikkeuksetta piippunsa, jossa hän tyypillisesti polttaa jotain kipua lievittävää kasvia tupakan seassa.

Perhe/läheiset: Myddra Kuznetsov, 65, äiti; Ewarina Kuznetsov, 36, sisar; Suri Efryd, 11, oppipoika; Caite Tlysinpoika, 24, kisälli

Pelaajan nimimerkki: Eri